Näkökulma: Nuoria hukataan urheilussa turhan usein liian aikaisin

Näkökulma: Nuoria hukataan urheilussa turhan usein liian aikaisin

Nuorten lupausten tasonnosto on kestopuheenaihe Suomen urheilussa, koska sitä ei yleensä tapahdu. puheenaihe on ollut nuorten lupausten tason junnaaminen joko paikallaan tai peräti tason laskeminen. Nuoret urheilijat menestyvät lupaavasti vielä parikymppisinä, mutta aikuisten tasolla venymistä ei tule.

Ongelma ei ole pelkästään yleisurheilun, sillä monessa muussakin lajissa lupauksia tupataan hukata matkan aikana, minkä lisäksi harjoittelussa tehdään ratkaisevia virheitä.

Jalkapallossa ja jääkiekossa tätä tapahtuu toistuvasti. Etenkin isoimmissa seuroissa nuorisoa karsitaan kovalla kädellä teini-iän kohdalla ja osa nuorista saakin joko etsiä harrastelupaikan muualta tai joutuvat lopettamaan urheilun rakastamassa lajissaan kavereidensa kanssa kokonaan. Tässä tehdään Suomessa edelleen naurettavan paljon virheitä, sillä esimerkiksi 15-vuotiaana moni lapsi/nuori on kehittynyt aivan eri tavalla, ja osalla on vielä prosessi kesken ja esimerkiksi fyysisiltä ominaisuuksilta voidaan olla hetken aikaa peräti valovuoden muita perässä.

Urheilussa tulisi keskittyä nuorten superlupausten ohella myös niin sanottuun harmaaseen massaan. Moni joutuu ulos seurastaan ja vaihtoehtoa tavoitteelliselle urheilulle ei enää jää, vaikka parin vuoden päästä taso voisi olla jo sama kuin monella seuran “kovemmalla” urheilijalla. Nuorten tulisi päästä yhä useammin mukaan jonkintasoisiin haastajaryhmiin, ja kaikille tulisi taata mahdollisuus kilpailla paikasta myös huipulla. Nyt iso osa massaa hukataan jonnekin limboon kesken parhaiden harjoitusvuosien, mikä varmasti on vaikuttanut monessa lajissa myös kärjen tasoon.

Nuorille ja myös aikuisille tulisi tarjota laajemmat mahdollisuudet harrastaa haluamaansa lajia. Itsekin voisin aloittaa yleisurheilun tai jääkiekon, mutta minnepä sitä pääsee ilman kummempaa aiempaa kokemusta? Samalla toki kansantalous myös kärsii, sillä kaikille ei esimerkiksi kuntosali tai lenkkeily sovi, ja kerran viikossa pidettävät potkupallotreenit eivät kehitä kuntoa tarpeeksi.

Seuroilla olisi hyvä herätyksen paikka tulevaa ajatellen. Pidetään nuoriso mukana mahdollisimman pitkään, lajissa kuin lajissa, ja annetaan jokaiselle tilaisuus kehittyä tavoitteellisesti. Samalla saatetaan saada yllättäviä myöhäisherääjiä, jotka antavat seuroille tilaisuuden lunastaa potentiaalia markkinnoinnin osalta.

Päätoimittaja