Pääkirjoitus: EU on suurin tekijä, joka pitää Suomen turvassa Venäjältä
Viime aikojen Brexit-keskustelu on aiheuttanut Iso-Britannian lisäksi pienen kriisin Euroopan Unionissa sekä euro-alueella. Iso-Britannian päätöksen on pelätty avaavan portit maiden joukkopakoon talousunionista, mikä taas voisi aiheuttaa jo nyt nähtyä laskumarkkinaa isomman kriisin. Kaikesta tästä hyötyy eniten Venäjä.
Venäjä pääsisi käytännössä EU-kriisin tai jopa euroalueen hajoamisen jälkeen luultavasti irti Unionin sille asettamista pakotteistaan, sillä yhä useampi maa saisi varmasti talousalueelle jääneistä maista heikommat tulli- ja kauppatarjoukset, kuin mitä Venäjä voisi tarjota. Venäjän taloudelle ja oligarkeille kauppasulun purkaminen tarkoittaisi parempaa tulosta, mutta ainoastaan tavaroiden vapaa liikkuvuus ei ole pelissä, mikäli euroaluetta aletaan ajaa alas.
Talous on nykyään sotilaallista mahtia suurempi pelote, etenkin Euroopassa ja länsimaissa, mutta myös useissa öljyriippuvaisessa maassa. Talouden kaatumista pelätään kenties jopa enemmän kuin sotilaallista invaasiota maahan, minkä lisäksi taloutta järkyttämällä sodat ja vallankumoukset onnistuvat usein helpommin, sillä köyhyydessä ja epäoikeudenmukaisuudessa elävä yhteiskunta alkaa kapinoida huomattavasti helpommin.
Tästä päästäänkin Suomeen, euroalueeseen ja Venäjään. Suomi ei kuulu tällä hetkellä NATO:oon, vaikka se tekeekin yhteisharjoituksia NATO-maiden kanssa. Suomi pyrkii olemaan sotilaallisesti liittoutumaton, ja vaikka jäsenyys NATO:ssa olisikin, mitään takeita muiden maiden puolustuksesta ei välttämättä tositilanteessa olisi, koska 5. artiklaa ei ole vielä käytännössä testattu. Sota voisi myös johtaa talouden romahtamiseen.
Suomen liittyminen osaksi muuta Eurooppaa Neuvostoliiton kaaduttua oli ehkä parasta, mitä puolustuksellisesti meille saattoi käydä. Liittyminen Euroopan Unioniin tapahtui osittain epädemokraattisesti tai vähintäänkin kyseenalaisesti, mutta jälkeenpäin voidaan kiitellä kieroja poliitikkoja, jotka onnistuivat kansan mielipidettä muokkaamalla Suomen unioniin ajamaan. Suomen kuuluminen osaksi laajempaa eurooppalaista kauppaverkostoa takaa sen, että Suomi on iso osa suurempaa talouden koneistoa, jota vastaan käyminen voisi olla itsemurha Venäjän taloudelle. Nykyiset pakotteet Venäjää vastaan ovat jo kovat, ja voinemme vain kuvitella, kuinka kovia ne olisivat, jos Venäjä nappaisi maa-alueita Suomesta tai Virosta. Rahan takia valtio ei sitä kuitenkaan voi tehdä.
Euroalueen hajoaminen ja Euroopan Unionin läheisten suhteiden hylkääminen voisi johtaa arvaamattomiin seurauksiin itänaapurin toimesta. Suomella tai Virolla ei ole käsissään samanlaisia luonnovaroja kuin Ukrainalla, josta Venäjä miehitti Krimin niemimaan ilman sotilaallisia seurauksia, mutta historiallisesti molemmat valtiot kuuluvat Venäjän etupiiriin. Molemmat ovat olleet osana Venäjää/Neuvostoliittoa aikanaan, ja etenkin nyt, kun Putinin aikana nationalismi on nostanut päätään, monet kannattavat itänaapurissa vanhojen alueiden palauttamista ja vanhan kunnian saavuttamista.
“Onneksi” nykyaikainen globaali markkinatalous tekee näistä tavoitteista haastavia. Ukrainan kanssa lamaantuneet kauppasuhteet eivät ole mitään siihen verrattuna, mitä länsi voisi tehdä maan taloudelle, jos sotilaallinen uhka kohdistuu euroalueen jäsenmaihin. Kaaos Euroopassa ja Suomen ero eurosta voisi kuitenkin antaa eväät Suomenkin venäläistämiselle.
Oli sitten Euroopan Unionin politiikasta tai rahataloudesta mitä mieltä tahansa, kannattaa miettiä, miten talous linkittyy epäsuorasti puolustuspolitiikkaan. Yksinäisenä valtiona meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia, vaikka Suomella olisi 100 hävittäjää ja enemmän asearsenaalia, kuin Venäjällä. Osana isompaa talouskokonaisuutta Suomi ei edes tarvitse niitä.
AInakaan toistaiseksi
