Pääkirjoitus: Vaalirahoitus vääristää ehdokkaiden ja puolueiden välisiä voimasuhteita
Eduskuntavaalit vuonna 2019 lähestyvät jälleen kovaa vauhtia, ja ehdokkaiden kampanjointi alkaa olla kuumimmillaan. Lupauksia tehdään ja ehdokkaiden näkyvyys sekä mediassa että mainonnassa kasvaa jatkuvalla syötöllä. Vaaleihin liittyy kuitenkin eräänlainen näkyvyysvinouma, sillä rahan avulla ehdokkaat voivat saada jopa “ansaitsemaansa enemmän” näkyvyyttä.
Kärjistäen sanomalla kirjoittajasta tuntuu, että esimerkiksi Kokoomus-puolueen saama äänimäärä 20 prosentin molemmin puolin kaikissa vaaleissa vaikuttaa kummalliselta, sillä puolue itsessään ajaa vain erittäin pienen prosentin asioita Suomessa. Tätä ajatusta tutkittuani päädyin edustuksen suhteen pariinkin hypoteesiin, miksi näin on. Yksi syy voisi olla kenties se, että kaikki äänestysikäiset eivät aina ymmärrä vaalien luonnetta.
Tässä kirjoituksessa käsiteltävä syy on kuitenkin toinen. Se on nimittäin vaalirahoitus – tai sen puute.
Vaalirahoitus koostuu pääosin kahdesta eri elementistä. Toisessa osana on Suomen valtio, joka jakaa eduskunnassa oleville puolueille aina tietyt summat rahaa vaaleja varten.
Toinen, eduskuntavaalien kaltaisissa henkilövaaleissa olennainen rahoituksen osa, on yksittäisten ehdokkaiden saama rahoitus. Tähän rahoitukseen lasketaan mukaan ehdokkaiden saamat lahjoitukset mm. yrityksiltä tai yksityisiltä tahoilta.
Vuoden 2015 parlamenttivaaleja tarkastellessa tilastoista löytyy erittäin suuri vinoutuma puolueiden välillä. Puolueiden kannatusluvut olivat seuraavat:
Keskusta (21,1 %), PS (17,65 %), Kokoomus (18,2 %), SDP (16,5 %), Vihreät (8,5 %) ja Vasemmistoliitto (7,1 %).
Vuoden 2015 vaalirahoituslukemat ovat kovaa katsottavaa suurien puolueiden osalta. Tilaston löydät täältä. 15 eniten rahoitusta saaneen henkilön joukosta löytyy Antti Rinnettä lukuun ottamatta 14 Kokoomuksen, Keskustan ja RKP:n ehdokasta. Näistä yhdeksän oli ehdolla Kokoomuksen listoilla. Eniten näiden neljän suuren ja vanhan puolueen ulkopuolelta rahoitusta saanut oli Vasemmistoliiton Risto Kalliorinne (Oulun vaalipiiri), joka sai vaaleissa rahoitusta 31 000 euroa, eli noin parikymmentä tonnia vähemmän kuin yksikään 15 eniten rahaa saaneesta ehdokkaasta.
Tilastojen tarkastelusta päästäänkin juuri itse asiaan, eli rahoituksen vaikutukseen ehdokkaiden läpipääsyssä. Suurin osa enemmän rahoitusta saaneista ehdokkaista kuului juuri Kokoomukseen tai Keskustaan, kun taas vähemmän rahoitusta saaneita oli mm. Perussuomalaisissa, Vasemmistossa ja Vihreissä. Rahalla vaikuttaisi saavan näkyvyyttä, ja kuten kaikki tietävät, nykyaikana näkyvyys ja mediahuomio tuntuvat olevan jopa tärkeämpiä kuin itse harjoitettu politiikka. Sama pätee monella muullakin yhteiskunnan osa-alueella – esimerkiksi televisiossa mainostettavia tuotteita ostetaan huomattavasti enemmän kuin tuotteita, jotka vain sattuvat olemaan kaupan hyllyillä tai joita mainostetaan kevyesti kadunvarsilla.
Tylysti sanottuna vaalien alla ihmiset tuppaavat usein ostamaan tuotteen sen näkyvyyden, ei kykyjen perusteella. Näin suuri vinouma esimerkiksi Kokoomuksen ja monen pienen puolueen välillä johtaakin mielestäni väistämättä siihen, että Kokoomus saa kenties enemmän ääniä vaaleissa, kuin mitä se olisi kenties sen puolueohjelmalla tai yksittäisten edustajien mielipiteitä kuunnellessa ansainnut.
Tilastoidun vaalirahoituksen lisäksi täytyy muistaa, että esimerkiksi EK tai muut lobbaavat tahot rahoittavat suuresti oikeistopuolueiden vaalikampanjoita epäsuorasti omien kanaviensa kautta. Lisäksi medianäkyvyys on usein saatavissa vain maineen ja rahoituksen kautta, joten siitä syystä monesti varakkaat tahot saavat mielipiteensä iltapäivälehdissä useammin julki kuin vaikkapa vasemmiston edustajat.
Samalla voidaan miettiä, mikä olisi viime vaaleissa ollut pienempien puolueiden osuus, jos heillä olisi taustalla samanlainen rahoitus kuin mitä vaikkapa Kokoomuksella ja Keskustalla olisi ollut. Nämä puolueet, kuten Perussuomalaiset, Vihreät ja Vasemmisto, saivat oman äänisaaliinsa kohtalaisen ylös enemmän poliittisen ohjelmansa avulla kuin rahoituksella. Jos äänestyskäyttäytyminen noudattaisi enemmän äänestäjien mielipiteitä ja kansan enemmistöä, Kokoomus tai Keskusta nykypolitiikalla eivät olisi olleet mukana hallituksessa.
Tulevaisuudessa meno tulee luultavasti pysymään samana. Näin ollen jokaisen kansalaisen omana tehtävänä on unohtaa jatkuva “informaatio”tulva mediassa ja selvittää itsenäisesti, mitä kukakin puoluea tarjoaa juuri itselle.
Haluatko mukaan kirjoittamaan politiikasta tai muista itseäsi kiinnostavista aiheista? Katso mahdollisuudet ja hae täältä!
