Näkökulma: Huuhkajat eivät tarvitse menetettyjä pelaajia

Suomi selviytyi sensaatiomaisesti ja uskomattomasti jalkapallon EM-kisoihin. Markku Kanervan johtama ryhmä pelasi yhtenäisesti ja tiiviisti, samalla nostaen uusia pelaajia jalustalle ja kansan suurennuslasin alle. Uusia vastuunkantajia saatiin laajalla rintamalla.

Kisapaikka oli Suomen historian ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen. Heti paikan varmistuttua esille nousivat jo maajoukkueuransa lopettaneet pelaajat, joita jotkut kaipaisivat kokoonpanoon. Heitä ei tarvita.

Suomi pelasi näissä karsinnoissa olleella joukkueella loistavasti. Mukana olleet pelaajat ovat juuri niitä, jotka ansaitsevat pelipaikan EM-karkeloissa. Heidän korvaamisensa voisi murtaa joukkueen dynamiikkaa, ja tavallaan ulkopuolelta tulevat, jo uransa lopettaneet pelaajat toimisivat “vapaamatkustajina”. Silti, parille näistä voisi olla hypoteettisesti käyttöä.

Listataan kuitenkin ensin nimet, joita emme tarvitse. Perparim Hetemaj:ta moni on kaivannut mukaan, mutta en ymmärrä miksi. Hetemaj lähinnä hidasti Suomen pelinrakentelua omana aikanaan ja keskittyi enemmän filmaamaan kuin pelaamaan. Pallonmenetyksiä tuli maajoukkueessa solkenaan, ja fokus tekemisestä katosi turhan usein. Ehdoton riippakivi, ei jatkoon.

Kaksi muuta esiin noussutta nimeä, joita en ottaisi mukaan, ovat Alexander Ring ja Kari Arkivuo. Ring olisi ikänsä puolesta teoriassa pätevä pelaaja, mutta en näe hänelle paikkaa joukkueessa, sillä hänen tontillaan pelanneet miehet ovat suoriutuneet urakastaan loistavasti. Vastaavasti Kari Arkivuolla ikä alkaa painaa, ja laitapakin tontille on kohtalaisesti tarjontaa. En näkisi häntä myöskään mukana, sillä tarjolla on nopeampia ja parempia vaihtoehtoja.

Potentiaalisia nimiä on pari

Sitten siihen “ehkä”-osastoon. Niklas Moisander on ensimmäisenä näistä pelaajista ilmaissut alustavan kiinnostuksensa joukkueeseen. Hän pelaa Bundesliigaa vastuullisessa roolissa ja voisi teoriassa olla vahvistus joukkueeseen. Toisaalta, Paulus Arajuuri ja Joona Toivio ovat olleet hyvin yhteenpelaava topparikaksikko, joten heidän tilalleen häntä olisi vaikea asettaa, vaikka pallotaitoa aavistuksen enemmän löytyykin. Ehkäpä Moisanderin voisi kuitenkin ottaa penkille, sillä hän on selvästi vaihtotopparipari Väisäsiä edellä. Jos esimerkiksi Arajuuri tai Toivio loukkaantuvat tai saavat korttitilin täyteen, silloin Moisanderille olisi varmasti käyttöä Suomen alakerrassa. Ja johtajaominaisuudet ovat hyvät, vaikka ei pelaisi.

Roman Eremenko on toinen “ehkä”-nimi. Dopingskandaaleissa ryvettynyt Eremenko ei ole vielä virallisesti päättänyt uraansa maajoukkueessa, ja teoriassa hänestä voisi olla hyötyä Suomen muodostelmassa kymppipaikalla. Jos mies on yhtään kunnossa ja motivoitunut, hänet voisi teoriassa asettaa ruokkimaan Teemu Pukkia. Jasse Tuominen ja kumppanit ovat olleet aina hieman hukassa ja jäävät auttamattomasti maailman huipuista. Toisaalta, jos esimerkiksi Joel Pohjanpalo on ensi kesänä iskussa, voisi Eremenkokin olla niin sanotusti “turha” pelaaja ryhmityksen kannalta. Myös pelaajan maine painaa vaakakupissa negatiivisesti.

Markku Kanervalle koittaa vaikeat ajat kesän valintojen ajan koittaessa. Jos minä olisin maajoukkueen päävalmentaja, en valitsisi näitä veijareita mukaan. Mutta koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu nykypelaajien kanssa, ja loppupeleissä lopullisen päätöksen tekee päävalmentaja. Kanerva on hyviä päätöksiä tehnyt aiemminkin.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.